Hirvimäärät ovat Hyöteikön yhteismetsälle metsätalouden kannalta riski. Hirvien talvehtimisalueilla hirvien vaikutus kasvatettavan puuston tekniselle laadulle tuo ylimääräistä taloudellista menetystä metsänomistajalle ja hirvikanta aiheuttaa kehittyvissä taimikoissa vahinkoja. Hirvivahinkojen korvausjärjestelmä ei korvaa kuin aivan totaalisia hirvivahinkoja. Tärkeämpää olisi ennaltaehkäisevästi yksittäisenkin ison metsänomistajan Hyöteikön yhteismetsän hirvenmetsästyskauden lopulla paikallisesti kohdistaa metsästystä enenemässä määrin hirvien talvikantaan.
Hyöteikön yhteismetsän metsistä on suuri osa nuoria kehittyviä metsiä (noin 700 hehtaaria), joita pitäisi pystyä metsän nuorena ollessa kasvattamaan niin, että tekninen laatu säilyy tyvitukin alueella. Metsänkasvatuksen tulokset tehdään nuoressa metsässä hyvänä teknisen laadun pysyessä moitteettomana. Nykyiset nuoret metsät ovat niitä tulevaisuuden metsiä, joista tulee metsätalousyrittäjän / metsänomistajan tuleva metsäntuotto.
Hyöteikön yhteismetsä on huolestunut paikallisen ylisuuren hirvikannan aiheuttamista talvisista metsävahingoista. Hirvikannan säätelyn perusteet tulisi perustua tosiasioihin ja ottaa enenemässä määrin huomioon paikallinen metsätaloudelle aiheutuvat taimikkotuhot ja niiden ennaltaehkäisy. Metsätalousyrittäjä, jonka riskit hirvituhosta on hyvin suuret saman suunnan muihin metsänomistajiin, tulee huomioida metsäomistajan hirvituhoriskin alentamiseksi hirvilupia myönnettäessä. Metsästyslaissa ennaltaehkäisevä hirvituhojen torjunta on laissa huomattavan tärkeä peruste hirvilupien myöntämisessä.
Kuusamolaisen Hyöteikön yhteismetsän toiminnan tavoitteena on harjoittaa tuottavaa monimuotoista kestävää metsätaloutta ja
muita yhteismetsään liittyviä toimintoja osakaskunnan hyväksi.
Yhteismetsä mahdollistaa myös virkistysarvoja osakkaille sekä pyrkii tuottamaan hyötyä osakaskunnalle ja lisäämään yhteismetsän
arvoa tulevassa. Maanomistajalle kuuluva metsästysoikeus on yksi tärkeä yhteismetsän arvoa lisäävä tekijä.
Hirvikannan sääntelyssä tulisi huomioida metsätalouden harjoittajien tuhoriskialueet ja tuhot, joissa valtion korvauskynnys ei toteudu.
Metsänhoitoyhdistys Kuusamo ja Suomen metsäkeskus ovat tärkeissä osissa hirvikannan verotuksen oikeellisuutta määritettäessä metsästysoikeuden haltijoille. Metsätaloustuotantoa harjoittavalle metsätaloustuottajalle on tärkeää alueellaan riittävän oikea hirvilupamäärä, että metsätalousyrittäjyyttä ei vaaranneta ainakaan tahallisesti tai tietämättömyyttä. Kuusamon riistanhoitoyhdistys myös antaa lausunnon hirvilupahakemuksista.
Riistanhoitoyhdistyksen hallituksen jäsenistä yksi edustaa alueen maanomistajia. Hyöteikön yhteismetsä kantaa suurta huolta hirvivahingoista ja niiden ennalta ehkäisystä sekä mahdollisuuksista toimia tehokkaasti ja kannattavasti metsätaloudessa myös tulevaisuudessa. Suomen riistakeskus tekee vastuullisesti päätökset hirvilupahakemuksista.
Hyöteikönsuon ennallistamisen nostama vesi uhkaa ympärillä olevia yksityismaita
Hyöteikönsuolla Metsähallituksen ns. ennallistamistoimet ovat nostaneet suon vedenpinnan huomattavasti
korkeammalle, mitä vedenpinta suolla on ollut 1960-1970 luvuilta kanavien kaivamisen jälkeen alueen soiden kuivattamiseksi maa- ja metsätalouteen. Voiko veden patoamista tehdä ilman lupia ja aiheuttaen näin vettymishaittoja rajanaapureiden metsiin.
Myyräsyklit eivät ole katoamassa talvien leudontumisen myötä
Metlan pitkäaikaisiin seuranta-aineistoihin perustuva tutkimus osoittaa, että myyrien kannanvaihtelut ovat edelleen selvästi syklisiä suurimmassa osassa Suomea. Toisin kuin yleisesti on uskottu, kannanvaihteluihin vaikuttavat enemmän kesän kuin talven sääolosuhteet. Tutkimuksen tulokset on vastikään julkaistu tunnetussa kansainvälisessä Global Change Biology –sarjassa.
Pienet jyrsijät, erityisesti myyrät, ovat tärkeitä avainlajeja pohjoisen boreaalisissa ja subarktisissa eliöyhteisöissä. Niiden määrät säätelevät monenpetoeläimen runsautta ja niillä voi olla voimakkaita vaikutuksia kasvillisuuteen. Myyrät voivat aiheuttaa myös tuhoja taimikoissa ja levittää tauteja.
Myyrillä esiintyy 3-4 vuoden kannanvaihteluja eli syklejä, joiden voimakkuudessa ja säännöllisyydessä on myös pitempiaikaista vaihtelua. Viime aikoina on esitetty, että syklit olisivat heikentyneet tasaisesti viimeisimmän kahden vuosikymmenen aikana monin paikoin ympäri Eurooppaa.
Syklien heikkenemisen syyksi on yleensä esitetty ilmastonmuutosta ja ennen kaikkea leudontuvien talvien myötä hupenevaa lumitilannetta. Aiemmat tutkimustulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia ja perustuneet alueellisesti niukkaan ja/ tai ajallisesti lyhyeen aineistoon.
Syklisyydessä alueellisia eroja
Tutkimuksessa analysoitiin myyrien ja säätilan vaihtelua 33 paikkakunnalla ympäri Suomea vuosien 1970-2011 välillä. Tulosten mukaan
myyräkantojen syklisyys tutkimusjakson aikana heikkeni Pohjois-Suomessa aivan paria viimeistä vuotta lukuunottamatta, voimistui Etelä- ja Länsi-Suomessa ja oli heikointa ja epäsäännöllisintä itäisimmässä Suomessa.
Kannanvaihteluihin vaikuttivat koko maassa enemmän kasvukauden kuin talven sääolosuhteet, mutta vaikutukset vaihtelivat maantieteellisesti. Syklisyys heikkeni lämpimien kasvukausien myötä pohjoisessa, mutta voimistui etelässä.
Tulokset osoittavat, että leudontuvat talvet eivät välttämättä johda pienten jyrsijöiden populaatiosyklien katoamiseen, niin kuin usein on esitetty. Pitkät ja kylmät talvet eivät ole välttämättömiä voimakkaille ja säännöllisille kannanvaihteluille, eivätkä leudot talvet sekä vähentynyt lumipeitteen määrä ole liioin yhteydessä myyrien talviseen kannankasvuun.
Tuhoja esiintyy myös tulevaisuudessa
Ilmastonmuutoksen aiheuttama kasvukauden piteneminen voi lisätä myyräkantojen syklisyyttä Suomen eteläisessä puoliskossa ja samanaikaisesti heikentää niitä pohjoisimmassa Suomessa. On siis perin todennäköistä, että myyrätuhoja tavataan eteläisen ja keskisen Suomen taimikoissa myös tulevaisuudessa ja että myyräkuume pysyy keskuudessamme.
